Hampaan kiinnityskudossairaudet
Hampaan kiinnityskudossairauksilla tarkoitetaan ientulehdusta eli gingiviittiä sekä sitä pidemmälle edennyttä tulehdustilaa eli parodontiittia
Nämä bakteeritulehdukset tuhoavat palautumattomasti hampaan kiinnityskudosta ja voivat lopulta johtaa hampaan menetykseen.
Ientulehdukset ovat usein oireettomia ienverenvuotoa lukuunottamatta ja voivat edetä hitaastikin, joten potilas ei välttämättä tiedosta sairastavansa niitä eikä näin ollen osaa puuttua asiaan ajoissa.
Tulehtuneista kiinnityskudoksista voi päästä haitallisia bakteereja verenkiertoon. Erityisen tärkeää ikenien hyvä yleiskunto olisikin potilailla, joilla on jokin yleissairaus, esim. diabetes, tai joiden vastustuskyky on heikentynyt.
Hammaslääkäri perustutkimuksen yhteydessä aina tarkistaa myös ikenien kunnon, mutta tärkeintä ientulehduksen ehkäisyssä on kuitenkin potilaan säännöllinen ja huolellinen kotihoito.
Ientulehdukset aiheutuvat hampaan pinnalle ja ienrajoihin kertyvästä bakteerimassasta eli plakista. Hampaat ja myös ienrajat tulisikin puhdistaa sekä aamuin että illoin. Ienrajassa tulisi vallita bakteerien määrän suhteen eräänlainen tasapaino, jolloin elimistö itse kykenee vastustamaan tulehdusta. On tärkeää normaaliharjauksen lisäksi puhdistaa päivittäin myös hammasvälit esim hammasväliharjoilla, hammaslangalla tai ainakin hammastikuilla.Terveet ikenet ovat vaaleanpunaiset eivätkä vuoda verta harjatessa tai puhdistettaessa hammasvälejä.
Tupakointi altistaa ientulehduksille ja myös naamioi mahdollisen tulehduksesta johtuvan ienverenvuodon supistamalla pintaverisuonia. Siksi tupakoitsijalla tulehtuneet ikenet eivät välttämättä vuoda. Tupakointi myös heikentää hoidon vastetta. Ientulehdusten ehkäisyssä ja hoidossa tupakoinnin välttäminen ja lopettaminen on olennaista.
Ientulehdus on parannettavissa potilaan jatkuvalla huolellisella kotihoidolla sekä hammaslääkärin tai suuhygienistin säännöllisin väliajoin suorittamalla plakin ja hammaskiven poistolla.
Parodontiitiksi kehittyneen inetulehduksen hoito on vaativampaa sekä potilaalle että hammaslääkärille ja voi johtaa hoidosta huolimatta hampaan menettämiseen. Jo pahoin heiluvalle hampaalle oikea hoito on kuitenkin poisto.
